Tämä se on.
Tähän minä tulen upottamaan suurimman osani tulevasta talvesta ja keväästä.
Tähän koko homma on alusta saakka tähdännyt. Hiidenkivet.
Tarkoituksenani on luoda oma hautakivimallisto, luonnonkivistä sekä käsintehdyistä, luontoa kuvaavista pronsseista.
Tässä
on kaksi kolmesta pienehköstä mallikappaleesta. Kivien pohjat tasattu,
toista vähän porattu ja lohkottu, toista taasen sahailtu niin jotta
hiekkapuhalluksen saa syvennykseen.
Tässä
puinen kyltti josta joskus tulee hiekkavalun yhteydessä pronssinen. Puu
on hiekkapuhallettu ja harjattu jotta puun syyt tulee vahvasti esiin.
Laitoin varmuudeksi oman nimeni kylttiin jotta säästyn oikeusjutuilta.
Läpällä laitoin vielä Kivihiiden syntymäpäivän kuolinpäiväksi :D
Kolmaskin
yksilö hiidenkivistä on nyt poikennut sahalla pudottamassa pohjansa.
Nyt eikun pronsseja tekemään ja laittamaan kasaan.
Hiljakseen pronsseja valmistuu. Tässäpä ensimmäisenä oma nimikko kylttini.
Tämä on valettu hiekkavalu menetelmällä. Kehys lehtineen on teräksestä taottu,
pellavaöljyllä mustaksi poltettu.
Aiempi kehys päällystetty vahalla ja koivun oksista pätkityt kirjaimet upotettu siihen.
Valmiina uuteen hiekkavaluun.
Onnistumisia. Tässä on Hiidenkiviin tulevia koristeita ja kylttejä, mm. unikkoa, käpyjä ja havuja.
Pakolliset kaiverrukset syntyy näppärästi taltoin ja vasaroin, muuten luotan pronsseihin.
Tässä nyt harjoitusveto. Tekstin hiaisen pois ja teen paremman koska en ole tyytyväinen tähän.
Oikealla uudelleen tehtynä. Parempi.
Siskoni
muotoilema tipu menossa "monistukseen" hiekkavaluna. Alkuperäinen malli
valmistettu ns. juustonkuorivahasta ja kuvassa näkyvä lintu valettu
taidevaluna.
Nyt hommaan tulikin äkkikäännös. Päätin hyljätä kaikki epäluonnolliset ainesosat hiidenkivistä.
Sävytys tapahtuukin hapon sijaan lämmittämällä. Tässä tipu ja laatta sävyttymässä puulämmittesessä ahjossa.
Pronssien pintakäsittely lakan sijaan mehiläsvahalla.
Mehiläisvahaan punaista sävyä punamullasta.
Vahattuja pronsseja
Pronssien kiinnittäminen tapahtuu epoksiliiman sijaan kuusen pihkalla.
Tämä
homma vaatiikin vähän pitkäjänteisyyttä kun kivi täytyy lämmittää,
kuten myös pronssi, jotta pihka tarttuu. Samalla pihka täytyy koko ajan
pitää nestemäisenä lämmön avulla lämmittämättä pronssia liikaa jottei
mehiläisvaha ala sulaa. No hommasta selvittiin kuitenkin kunnialla
vaikka sormet onkin pihkasta tahmeat varmaan loppupäivän. Pelkkä pihka
ei pitänyt kovin hyvin, joten toisella yrittämällä sekoitin
pihkaan kivipölyä lujuuden lisäämiseksi.
Tässäpä
nämä Hiidenkivet nyt valmiina. Pihkaliima vaatii vielä vähän testejä,
ei vaikuttanut kovin pitävältä ratkaisulta. Kunhan tilaamani aurinkoinen
päivä tulee niin napsin näistä oikealla kameralla paremmat kuvat. Kesä
kun kasvaa näiden ympärille niin saa vielä paremmat kuvat. Todellinen
testi on miten nämä selviää talvesta.
Homma ei tietenkään loppunut siihen. Ideoita piisaa ja vähitellen niitä toteutan.
Tässä
on hautakivijkoristeiksi sudenkorento ja nokkosperhonen. Otusten
ruumiit on pronssia ja siivet kuparia. Nämä ovat vasta prototyyppejä.
Lopullisiin on tarkoitus lisätä tuntosarvet ja jalat.
Vähän parempi kuva sudenkorennosta, jalkoineen. Perhonen kerkesi lentää maailmalle ennen kun ennätin napata kunnon kuvaa.
Pieni mallikivi jossa kiinni satunnaisia pronsseja.
Tuotanto jatkuu. Erinäisiä käpyjä valuun menossa, sekä kokeilussa pihlajanmarjat ja ruusunmarja.
Valmiita ja myytyjä tuotteita.
Uusi
reissu soramontulle tuotti tällasita tulosta. Hiidenkivi perheen uudet
tulokkaat pohjat katkaistuna ja piimällä siveltynä. Saa kuulemma hyvän
sammaleen näin, joten testattavahan se on.
En oikein ollut tyytyväinen sudenkorennon ja perhosen siipiin, joten uusiksi meni.
Seuraavaan satsiin vähän taottua kuparipeltiä niin tulee ötököihin syvyyttä.
Tässä vahoja ja puolivalmiita pronsseja. Pari pronssikirjain fonttia tulee malliteksteinä, korentoja ja perhosia ja muuta...
Nyt on siivet juotettu kiinni hopealla, kun prototyypeissä oli epoksi. Jalat jätin kokeilujen jälkeen kokonaan pois.