torstai 11. helmikuuta 2016

Riimukivi

No niin. Ajan kysymyshän se vain oli kunnes aloin tekemään riimukiveä.
Jo viime kesänä hiekkamontulla etsiessäni materiaalia Hiidenkiville, löysin tämän luonnon muovaaman möhkäleen, jonka toinen sivu oli niin tasainen että välittömästi tiesin siinä olevan riimukivi ainesta.

Sitten eikun luonnoksia tekemään ja useiden tuherteluiden jälkeen se perinteinen riimukivissä esiintyvä käärme sai tällaisen muodon:

Pitihän se Kivihiiden logoksikin kehkeytynyt aurinkoristi laittaa Jormungandin keskelle.
Tekstiksi valitsin Moonsorrowin Sankaritarinan alkuhöpötyksiä: "Kuolee karja, kuolee suku. Samaten itse kuolet. Vaan nimi ei koskaan kuole" ...ei mahtunut kokonaan.

Olisin voinut valita helpoimman tien ja hiekkapuhaltaa riimut. Eihän se käynyt.
Olisin voinut valita helpon tien ja käyttää paineilma työkaluja. Ei käynyt sekään.
Valitsin vasaran ja taltan. On ne käsityökalutkin onneksi kehittynyt viimeisten 800 vuoden aikana.


Riimut kaiverrettu. Aurinkoristi jo "maalattu".
Tässä siis käytin punamultamaalin ja kuusen pihkan sekoitusta. Sitä täytyi vähän lämmittää jotta se notkistuu ja kiveäkin piti lämmittää jotta tökötti tarttuu.

 Valmis kivi. Tältä se näyttää sateisena päivänä.

Kuivana.

No pitihän se ottaa hyvä kuva nurmikkoineen ja auringon valoineen.