torstai 16. maaliskuuta 2017

Sulatusuuni nimeltään Piru sekä muita valamiseen tarvittavia vempaimia

Valuhommat alkaa etenemään jo siihen tahtiin että täytyy kääntää katse tulevaan ja alkaa pohtimaan omia välineitä tulevaisuuden varalle.
Koululla oli useita pienten sulatusuunien raatoja joista sai pienellä piikkauksella toimivan aihion omaan uuniin.
Tulimassat tuli valettua styroksimuotteja käyttäen.


 Seinämään jätin pahvin palaset jotka palaa pois, jättäen tulimassalle tilaa elää lämmön mukana ja vähentäen lohkeamisen mahdollisuutta. Pohjaan piikkasin monttua kivelle jonka päälle upokas tulee.

 Tässä ensimmäisiä koepolttoja. 2 viikkoa uunia lämmäyteltiin vähän kerrallaan jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Tässä vaiheessa alkoi päässäni jo pyöriä idea uunin koristeluun...
Usein edellisen talven aikana epäonnisten valukertojen jälkeen opettajani tokaisi "Piru asuu tässä uunissa kun ei toimi". Siitä se ajatus sitten lähti.

Kannen koristelua. Sarvet, niiden renkaat ja leuan sarvi tehty takomalla. Muutoin vain migillä hitsailtu ja vingulla viimeistelty.

 Ensimmäinen valu Pirulla tehty.

Tässä siis Piru lämpiämässä ilman teatraalisia liekkejä, oikeilla kaasu ilma seoksilla.

 Ja se mihin ennen tarvitsi kaksi miestä, voidaan nykyään suorittaa yhdellä kädellä. Apujalka kannen nostoon.

 Ja sitten on tietysti tämä alipaine pönttö muotteineen. Tarvitsee pölyimurin toimiakseen.