torstai 22. kesäkuuta 2017

Keskiaikamarkkinointia

Nythän on niin että jo kahdesti aikaisemmin olen yrittänyt pitää kattavaa blogia Hämeen keskiaikamarkkinoille menosta.

Ensimmäinen yritys: http://kamutkeskiajalla.blogspot.fi/

Toinen: http://hiidenkivet.blogspot.fi/2016/08/keskiaikamarkkinat.html

Molemmat jäivät nolosti kesken, toivottavasti tämä ei.

Tarkoituksenahan olisi tänä vuonna mennä pitämään työnäytöstä. Kyseessä olisi siis vuolukiven veistoa vasaroin ja taltoin. Hommahan alkoi hyvin, koko konsepti oli kasassa, nonstop työnäytös missä minä paiskon kiviä, kollegani ahjon kanssa rautaa ja tyttöystäväni saippuoineen pitää käsienpesupistettä. Seppämme sai tenniskyynärpään joten koko lähtö vaarautuu. Siis saattaa jäädä lähtemättä.

No pidänpä tätä sinne asti koska alku lähti hyvin käyntiin.
 Edellistä kojuamme kehuttiin kovasti. Vaikka se olikin kiinni pulteilla ja siinä oli ruosteella värjätty ja nitojalla kasattu lakanoista tehty katto. Thdoimme tehdä paremman.

Teltta mallinen koju. Kiilaliitoksilla.

Toinen seinä aukeaa ja tilaa on kivasti laittaa tuotteita esille.

 Sitten käytiin Itä-Suomen murskauskeskukselta jätepuuta ja nikkaroitiin siitä pöytä. Tässä pöydässä on kokoontaitettava yhtenäinen pukki ja irrallinen kansilevy. Ja tietysti piti tehdä oma Mjölnir puuvasara kiilojen lyömiseen.

 Jos sitä mennään työnäytösä pitämään niin sillonhan täytyy olla jokin "ruuvipenkki" missä ne kivet pysyy kiinni. Tässä tuloillaan. Vähän olen huijannut käyttämällä naulapyssyä ja huonekaluputkea mutta aika alkeellinen tästä kuiteskin tulee.

 Mitään ruuviahan tässä ei ole joten nimikin pitäisi keksiä uusiksi. Tässä on aika lailla valmis. Kivi siis kiilataan kahden puun väliin ja lukitaan rautatapeilla. Toivottavasti toimii ja kestää.


 Tämä kai tulee kojuun jotenkin kiinni.

 Telttakangas kasassa. Liepeisiin ommeltiin vielä 10 kpl pronssinappeja, jotka valoin Turunlinnan matkamuistomyymälästä löymämästäni tinanapista.


 Korupuu, tällä kertaa nimensä veroinen. Koska leirissämme oli tulipaikka sekä ahjo, vaadittiin sinne nykyaikainen sammutin sekä tietysti kyltit. Ne maalasin vaneriin akryylimaaleilla.


 Tämä oli mukana jo viime vuonnakin, mutta esitelläänpä se silti. Tulisijamme koostuu metalliromusta löytyneestä pallogrillin puolikkaasta, putkesta tehdystä kolmijalasta, rosterisesta vesiastiasta sekä mahdollisesti porolle kuuluneesta kallosta, jonka eräs kollegani löysi metsästä.

 Koekasaus ennen peräkärryn pakkaamista. Toimivalta vaikuttaa.

 Tässäpä leirimme paikanpäällä.

 Työnäytokseni tulokset. Vuolukiviset Thor ja Odin vastapestyinä.

Yleisesti ottaen reissu oli menestys. Tavarat mahtuivat peräkärryyn. Leirin saimme kasaan (ja se jopa pysyi kasassa). Ihmiset kiinnostuivat kiven veistelystä ja oli mukava rupatella ihmisten kanssa. Olutta oli ja erinomaista sahtiakin sai paikanpäältä rahaa vastaan. Öisin nukutti hyvin ja teltta säilyi kuivana ja vaikka lauantain sade tulikin myyntikojun katon läpi niin jo iltainen auringonpaiste sen kuivatti.
Kauppakin kävi kohtalaisen hyvin ja jätimme jo hakemuksen ensi vuoden markkinoille.

Vuolukivestä

Kas tulipa pyörähdettyä Juukassa Tulikivellä materiaalin hankinta reissulla.
Mukaan tarttuikin koko lailla kattava ja hyvännäköinen valikoima vuolukiveä talven veistely harjoituksiin. Lavallisesta suorakulmioita tulenee pronssimuotteja, kunhan pääsen siinä onnistumisen puolelle. Kartioista taas mahtaa löytyä ties minkä näköisiä puutarha tonttuja. Aika näyttää.

Tämä vuolukivi homma olikin jäädä unholaan. Päivitelläänpä parin vuoden jälkeen.

 Tällaiset kirjahylly katit veistelin jossain välissä. Kirjatuet.
Näitä tein vielä toisetkin. Laittelen kuvia jos tulee vastaan. On arkisto vähän sekaisin.

 Tässä taitaa olla seuraavat tuloilla.

Paljon olen lueskellut siitä että viikingeillä oli tapana tehdä vuolukivisiä patoja.
Olihan se sitten kokeiltava.

Vähän valmiimpana, siltikin hyvin keskeneräisenä. Kansineen päivineen. Nämä pikku padat on kokeiluja. Kyllä tähän toista litraa mahtuu eli keiton kahdelle hyvin keittelee.

Kanto

Aikoinaan Kööpenhaminassa näin kivestä veistetyn puunrungon, vähän niinkuin karsikkopuun.
Ajatus muhi päässäni aikansa, kunnes löysin pari sopivaa murikkaa jotka olivat sen verran huonokuntoisia että pelastin ne jätelavalta ja aloin veistää omaa kivistä kantoani.

Kyseessä on siis musta diabaasi.

 Hiontaa...
 Lisää hiontaa... ja päälle kiillotusta.
Runko osuuteen siis tuli vähän kiillotusta niin että se himmenee juuria kohden. Urat ajeltu rälläkällä ja tässä meneillään vuosirenkaiden hiekkapuhallus.

 Juurien kuviot ajeltu dremellillä.

 Lopuksi vähän pronssikoristeita kiinni.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Hautakivi pronsseja sekä takorauta koristeita.

Kovasti olisi halu laittaa tänne hieno teksti ja kuvat eri vaiheista alusta saakka. Harvoinpa sitä muistaa kuvia ottaa kesken matkan ja teksti ilman kuviakin mahtaa olla jotain liian tylsää.

Vahasta kaivertelin aakkosia. Toiset on 1800-1900 lukujen vaihteen vanhahtavaa tyyliä.
Toiset modernimpaa, aaltoilevaa fonttia, mikä antaa illuusion taotusta pinnasta.
Sävytys jälleen tehty vain lämpöä ja hiekkapaperia käyttämällä.

Raudasta taasen syntyi muutama risti, sekä kehys yhdelle pronssikyltille. Lehdet ja ristit taottu puulämmitteisessä ahjossa. Toki jouduin turvautumaan mig hitsauslaitteeseen sekä pilliin saadakseni haluamani lopputuloksen. Lehtola kyltti valettu hiekkavaluna. Raudat sekä kyltti myös lakattu. Oikeanpuolimmainen risti pintakäsitelty graffitijauheella.

 Lyhdylle rautainen koukku, josta lähtee muratit kehystämään kiveä.

Pronssiset oravat sekä muut metsän olennot

 Hiidenkivien teksti alkoi jo kasvaa liian isoksi, joten erotin siitä pronssitouhut uueen tekstiin.
Tämä siis kuitenkin on sitä samaa ja kyseessä on hautakivikoristeet.


 Pala poppelia. Ensimmäisen oravan alku.





Poppelista syntyi tämä. Tätä puista runkoa jatkan vahalla, jolloin saan valu valmiin oravan.
On ollut epäonnea puisten mallien kanssa kun ne ei aina pala kunnolla kipsin sisään, joten valmisteilla on myös paperimassa pohjainen orava sekä pari lintua.

Nyt on poppelia muokkailtu uuteen uskoon ja vahakerros päällä. Voi alkaa yksityiskohtia kaivertelemaan.

 Tässä tulossa punatulkku ja talitiainen. Nämä tehty paperimassasta, joka päällystetty vahalla.

 Tässä paperimassasta tehty orava, viimeistelyä vailla.

 Punatulkku

 Talitiainen

 Pikku orava

Iso orava
Ilman häntää vielä, mutta muuten valmis.
Noin niinkun vaha versio. Pitäähän se vielä valaa pronssista. 

Iski paniikki että entä jos valu ei onnistukaan. Kaksi komponenttisilikonin kanssa lotrailemaan että saa jonkin tasoiset muotit pahimman varalle.

 Tässäpä nämä silikoniset oravannahat.

 Valun valmistelua. Hienon alipainepönttöni muotit kun suli uuniin niin täytyy mennä perinteisllä taidevalulla.


Tässä on sitten valmiina tiainen ruusunmarjoinensa. Kiven kulmaan asettuva orava sekä vanhat tutut sudenkorento ja perhonen kuparisiipineen.

Oravat valettu taidevaluna, tiput ja hyönteisten rungot alipainevaluna.

 Pikku orava ei mahtunut ryhmäkuvaan joten se on tässä.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Pronssikyltit

Näyttää siltä että homma alkaa keskittymään enemmän pronssien ympärille kun kiviin.
Tässäpä siis vilaus tämänhetkisestä projektista.

 Aihepiiriksi hautakivipronsseihini muodostui alustapitäen luonto. Yksi pitkään päässä pyörinyt idea vaati kokeilun. Näin siis syntyi kaarnalaatta. Kaarna on irroitettu poppelista ja liimattu vaneriin, jota on vähän taltalla rosoistettu sekä siihen liimattu tavalliset muovikirjaimet, mitä esim postiluukuissa usein on. Tässä ensimmäinen kokeilu menossa hiekkavaluun.


 Tässä laatta suoraan valun jäljiltä, eli viimeistelemätön.

 Aina on hyvä aloittaa hommat paikalliselta tasolta. Pohjois-Karjalassa kun ollaan niin sain vinkin että Karjalais ornamentti tyylinen kyltti voisi olla kysytty. Siitä siis syntyi tämä. Vaneriin kirjaillut kuviot mehiläisvahan ja juustokuorivahan sekoitusta.

 Kaarnakyltti kakkonen. Tässä siis mittaa ja massaa sen verran että sukunimenkin pitäisi mahtua.


Pienempi karjalainen kyltti. Kuviot tehty polttokynällä ja täytyy vain toivoa että kuvio siirtyy hiekkaan ja siitä lopullisesti pronssiin.

 Tässä prototyyppejä kylteistä. Mitat keskimäärin 15 x 25 cm ja painoa kertyy muutama kilo kylttiä kohden. Karjalainen ja Oksanen on pintakäsitelty mehiläisvahalla, Kaarna lakattu.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Sulatusuuni nimeltään Piru sekä muita valamiseen tarvittavia vempaimia

Valuhommat alkaa etenemään jo siihen tahtiin että täytyy kääntää katse tulevaan ja alkaa pohtimaan omia välineitä tulevaisuuden varalle.
Koululla oli useita pienten sulatusuunien raatoja joista sai pienellä piikkauksella toimivan aihion omaan uuniin.
Tulimassat tuli valettua styroksimuotteja käyttäen.


 Seinämään jätin pahvin palaset jotka palaa pois, jättäen tulimassalle tilaa elää lämmön mukana ja vähentäen lohkeamisen mahdollisuutta. Pohjaan piikkasin monttua kivelle jonka päälle upokas tulee.

 Tässä ensimmäisiä koepolttoja. 2 viikkoa uunia lämmäyteltiin vähän kerrallaan jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Tässä vaiheessa alkoi päässäni jo pyöriä idea uunin koristeluun...
Usein edellisen talven aikana epäonnisten valukertojen jälkeen opettajani tokaisi "Piru asuu tässä uunissa kun ei toimi". Siitä se ajatus sitten lähti.

Kannen koristelua. Sarvet, niiden renkaat ja leuan sarvi tehty takomalla. Muutoin vain migillä hitsailtu ja vingulla viimeistelty.

 Ensimmäinen valu Pirulla tehty.

Tässä siis Piru lämpiämässä ilman teatraalisia liekkejä, oikeilla kaasu ilma seoksilla.

 Ja se mihin ennen tarvitsi kaksi miestä, voidaan nykyään suorittaa yhdellä kädellä. Apujalka kannen nostoon.

 Ja sitten on tietysti tämä alipaine pönttö muotteineen. Tarvitsee pölyimurin toimiakseen.