Viikinkikilpi

Viime vuonna tein aloittelijan kilven lepästä.

Se meni kaverille ja kollegalle vaihdossa damasti tikarin terään.

Nyt on aika tehdä seuraava, eli soturin kilpi, joka jälleen menee myyntiin mm. Hämeen keskiaikamarkkinoille tai jää itselleni.
Kuvia edellisestä kilvestä löytyy osoitteesta www.facebook.com/kivihiisi

Sinänsä aloittelijan kilpi olisi kelvannut itsellenikin, koska soturi en ole, mutta kehitystä on tapahduttava. Tässä on tekemääni koivupaneelia joka on sahattu jo summittaiseen muotoonsa. Kilven halkaisijaksi tulee 75 cm ja paksuus taitaa vielä tällä hetkellä olla 17 mm.

Kupu keskelle. Taottu kahdesta päällekkäisestä pellistä.

Viikingitkin olisi käyttänyt pistehitsiä jos heillä olisi sellainen ollut :D



Kaipa tähän jonkinsortin öljykäsittely, jotta enin ruoste pysyy poissa.

Nyt on kilpeen jyrsitty kiilamainen ura, sekä tehty siihen sopiva kiila, joka toimii myös kahvana.

Kupu tervattuna. Ensi kertaa kokeilen öljyn sijaan polttaa tervaa rautaan. Vaikuttaa alkuun aika tahmealta, mutta eiköhän tuo siitä siliä kun aikansa lämmittelee.

Tässä myös jokainen osa kauttaaltaan tervattuna, jotta rakoihin menevä kosteus ei tee niin pahaa vahinkoa. Tässä on siis käytetty havupuutärpätin, pellavaöljyn ja tervan sekoitusta jota on sävytetty punamullalla ja noella.

Tässäpä kasattuna ja valmiina. Tuli sen verta painava kapistus että koriste-esineeksi menee jos itselleni jää. Kivahan näitä on tehdä. Pitäisikö siis vielä yksi...



 Kilvestähän siis tuli aivan liian raskas käytettäväksi, joten sen saikin puolessa tunnissa osiin ja sitten alkaa pohtiminen miten saisi painoa pudotettua.