Meidän perintömme, hedelmätön maailma

Aina olen hautausmailla poiketessani ihaillut entisaikain tyyliä ja varsinkin mustien kivisten pallojen tekemisen tahdoin vielä jonain päivänä taitaa. Eipä tuo nykyajan vehkeillä niin kammottavan vaikeata ollutkaan. 15 cm paksusta aihiosta porasin läpi halkaisijaltaan 15 cm poranterällä. Siitä jäi käteen hyvä 15 cm halkaisijaltaan oleva putkilo, jonka poralla käänsin ja ajoin toiseen suuntaan, ja vielä kerran käänsin ja käsissänihän oli jo pyöreähkö monikulmio.

Sitä vaan rälläkän kuppilaikalla jyrsimään ja lopulta hiomaan ja kiilloittamaan.

 Tässä välivaihe jossa pallo on jo niin pyöreä kun siitä käsin osaan tehdä sekä hiomalaikat 60, 120, 200 ja 400 on jo käyty läpi. Jäljellä siis kiilloitus.

Kun sitten aloin miettimään alustaa niin ensimmäinen ajatus oli nämä kädet. Enkä viikkoihin parempaa keksinyt, joten aloin siis niitä veistää.

Tässä pallo kiilloitettuna. Eikun teippailemaan hiekkapuhallusta varten.

Pallo teipattuna. Enpä olisi selvinnyt ilman karttapalloa. Tuuria oli tässäkin että karttapallon mittasuhde omaan kivipallooni oli 2:1, säästin siis monta minuuttia kun mittoja ei tarvinnut laskea laskimella. Jaoin palloni kahdeksaan osaan ja aloin mittanauhan ja karttapallon avulla kopioida karttaa. Kun olin tyytyväinen tulokseen niin aloin leikellä.

 Hiekkapuhalluksen jälkeen pallo näyttää tältä. Puukädetkin alkaa olemaan aika lailla valmiit.

Mustasta kivestä vielä alusta tälle johon kädet saa kiinnitettyä niin aletaan olla lähellä valmista.

 Kädet tuli kiinni mustaan 30 mm paksuun kiveen. Pintakäsittelyssä käytetty verta ja jäteöljyä. Siihen päälle vielä vähän koksia ahjolta ja se on siinä.

 Teoksessa on paljon symboliikkaa ja koko homma alun pitäen olikin tarkoitus olla kantaa ottava.

Perintömme, hedelmätön maailma.

Marmori shakki

Keskeneräinen projekti vuosien takaa. Tämän aloitin aikanaan vielä työskennellessäni Suomen muotokivellä. Tällaisista pienistä vapaa-ajan projekteista se kouluun meno idea varmaan lähtikin, ymmärsin että kivestä voi tehdä muutakin kun hautakiviä, tasoja tai penkereitä.

Ensimmäiset kymmenen nappia valmistui ihan käsipelillä, nykyään on tälläinen hiomapöytä joka nopeuttaa prosessia huomattavasti. Lautakin minulla jossain on jo valmiina, marmorista sekin, vaan eipä sattunut kuvaan.

Valkoinen joukkue alkaa olemaan jo kasassa. Kunpa musta marmori olisikin yhtä pehmeää.

Tässäpä se lautakin, marmori kuutioista kasattuna. Ehkä puiset listat reunustamaan jahka sinne asti pääsee.

Tyyppien muodoissa on pientä heittoa, ninkun käsin tehdyissä asioissa yleensäkin.

 Molemmat joukkueet kasassa. Noin niinkun ainakin suurinpiirtein. Viimeistelyä viimeistelyä...

Rasiaa aloin työstämään koivusta. Käsijyrsimellä enimmät poisteltu ja käsin taltalla viimeistelyä niin näyttää hyvälle käsityölle. Saranat mahdollisesti myös tulee ja ehkä jotain koristetta. Saa nähdä mitä sitä keksii ja ennättää.

 Viimeinpä tämäkin valmistui. Rasia sai saranat ja sävyllistä vahaa pintaansa.

Noitarumpu

Ei ihan vielä rumpu kumise. Tässä nyt on kehä valmiina kädensijoineen.

Viime vapun tienoilla alkanut projekti. Hämeen keskiaikamarkkinoilta hankittu nahaskin odottaa jo leikkausta, värjäystä ja kiinnitystä.

Kalvoa kokeilen värjätä mustaksi. Ja kaiketi tähän joku poronsarvinen paukutinkin tulee. 

Kehä on haapaa ja kahva koivua.

Maalattu itse tehdyllä punamultamaalilla.

 Tässä keitokset liedellä. Nahkan värjääminen mustaksi luonnollisin keinoin tapahtui käyttämällä kuusen ja pajun kuorta sekä rautaa. Ensin ladoin kattilan täyteen melkoisen tuoretta, osittain vielä kosteaakin kuusen kuorta sekä erilaisia ja kokoisia raudan paloja ja rautapölyä. Sitä keittelin pienellä tulella puolisen työpäivää.

 Tässä nahka lillumassa melkoisen mustaksi värjääntyneessä vedessä. Annoin olla yön yli. Lopputulos oli masentava. Nahka ei ollut musta vaan korkeintaan likaisen harmaa.

Toistin toimenpiteen. Laitoin edelliset vedet takaisin kattilaan, lisäsin kesällä kerättyä pajunkuorta ja lisää rautaa. Keittelin taas vähän isommalla lämmöllä puolisen työpäivää ja taas jätin nahkan yön yli värjääntymään, poikkeuksena se että tällä kertaa mätin ne kaikki mustuneet pajunkuoretkin nahkan päälle.

Lopputulos oli tämä. Todella hyvännäköinen musta nahka. En tiedä miten tämän käy kuivuessaan. Toivottavasti ei lillunut parkkiliemessä liian kauan.

 Kyllä! Nyt rumpu kumisee. Nahka kuivui hyvin paikalleen ja säilyi tarpeeksi jäykkänä soidakseen.
Vähän kuivuessaan väänsi kehikkoa vinoon, mutta ei haittaa soittoa.
Vaatii vielä pientä viimeistelyä sekä lyömäkapulan.

 Tällainen siitä tuli. Niittasin siihen vielä kupari pannan ja lyömäkapulana valmistin erittäin pihkaisesta männystä. Sarvi haisi kuvottavalle työstettäessä, joten päädyin helppoon ratkaisuun :D

Ja ai että soi hyvin!

Joulumyyjäisiä

Nyt on pitkä syksy aherrettu tuotteiden kimpussa. Sulokas sai omansa ja itselle myytäväksi tuli toinen, vielä laajempi mallisto. Tässäpä nämä kaikki lyhkäisine tuotekuvauksineen.

Tarjoitin ja/tai leikkuulauta. Kivet ja puut vaihtelee mutta muoto pysyy samana.

Näitä on vielä lisäksi 2 lisää, jotka oli viimeistelemättä kuvien oton aikaan.

 Juomain jäähdytys kivi, mallia vuolukivi. Tässä on kivimassaa jo sen verta paljon että pysyy hetken kylmänä. Aluset graniittia.

 Vanhat tutut pronssikorut.

 Kaulakorut, pronssia ja kiveä. Muodoltaan aurinkoinen, joskin hieman kivien värit vaihtelee.

 Juomain jäähdytys setti, mallia puinen. Tässä alusien mukana "hiidenjäätä", eli kivisiä kuutioita joita voi pakastaa ja nakata drinkkeihin tai wiskin sekaan. Aluset sekä kuutiot graniittia.

 Läppärialunen. Testivoittaja kavereiden raadissa. Käytössä itsellänikin ollut jo toista vuotta.

Materiaalina vuolukivi.

 Tuikkukuppi tahi kynttilänjalka, ihan miten perin tykkää polttaa. Tämä on vuolukiveä ja syntyi puolivahingossa.

 Vielä toistaiseksi nimeämätön pronssi koukero kaulakoru. Tehty Marita Tannisen tinakoukeron mallista.

 Hiidenjäätä. Ei sula kovimmillakaan helteillä. Kuulin että joku jossain tekee vuolukivisiä jääpaloja, joten pistin paremmaksi. Nämä on kovia kiviä.

 Drinkkikipot ja pullonkorkinavaaja eli Metsäin musta vuohi juomasetti.

Pässi pullon avaaja on Mustarauta NY:n tuotoksia.

 Nämä on raahustanut mukana jo kauan. Vuolukiviset tuikkukuoit koivuisella alustalla.

 Roihut kiville kun ei tuikut enää riitä. Nämä siis ulkotuliksi ainoastaan.

Näidenkin takomiseen tarvittu Mustarauta NY:n apua.

 Pirun silimä kaulakoru. Tämä kaulalla kun kulukee niin voi olla varma että näkee enemmän kun yleensä... tai sitten ei.

 Thorin vasaroita, kivestä veistettyinä. Teräksisinä, pronssisina ja hopeisina näitä pyörii maailmalla yllinkyllin, mutta harva näitä kivestä jaksaa näpertää. No tässä olis, kun en muualta löytänyt.

Ukon vasaraa pronssisena ja tinaisena. Tämä myös Marita Tannisen suunnittelema tuotos, sekä tinaiset myös hänen tekemiään.

Näillä mennään Carelicumin myyjäiset 27.11. sekä Taitokorttelissa 12.-13.12.

Kaikista näissä tapahtumissa tehdystä myynnistä sekä joulukuun aikana tapahtuvasta internet myynnistä lahjoitan 10% Oikeutta eläimille järjestöllä.

Jälleenmyyntiin

Tässä olisi lähdössä setti tuotteitani Huru shoppiin (https://www.facebook.com/HuruCraftShop) Savonlinnan vanhalle rautatieasemalle. Saman kaltainen satsi, ehkä vähän laajempikin, tulisi vielä tehdä myytäväksi tänne Joensuun joulumarkkinoille.

Valupäivä

Syksyn odotetuin tapahtuma. Päivä jona valetaan pronssia. Tähän päivään olikin satsattu ja takana muotin tekoa ynnä muita valmisteluja monen viikon ajalta useita kymmeniä tunteja.

Alkuvalmisteluja. Uushopeisia lusikoita sekä edellisten valujen ylijäämä pronsseja.

Alipainevalujen muotit poltettuna ja jäähtymässä

Vuolukivi muotit hiekkaan upotettuna.

Sekä tietysti hiekkavalu muotit.

Kaikki siis valmiina valupäivää varten.

Alpakka vaikutti melko hankalalta tapaukselta saada sulamaan. Usean hikisen hetken ja lämpöjen lisäämisen jälkeen tajusimme että se mitä olimme tuijottaneet ja mitä emme saaneet sulamaan olikin lusikka nippuun eksynyt teräs lusikka.

Uushopean valamista.

Uushopean valaminen onnistui kuitenkin aika hyvin. Ensimmäinen kerta kun tässä koulussa sitä kokeiltiin. Tässä kuvassa alempi suden pää vahapuineen on uushopeasta valettu. Toinen suden pää sekä kävyt on tinapronssia.

Hiekkavalu muotit juuri valun jäljiltä.
Jostain tuntemattomasta syystä siinä kävi näin:

Vaatinee asiaan perehtymistä sekä uuden yrityksen.

vuolukivisille kävi aivan yhtä köpelösti. Vaikka muotit esilämmitettiin ja kaasunpoistokanavatkin pysyi avonaisina, muotti ei täyttynyt vaan kaadettaessa vain räiskyi ympäriinsä.

Tämä vaatii myös lisää kokeiluja.

Susien päiden lisäksi suurin osa koruista onnistui.

Pronssikoruja ja muuta

Tässä ensimmäinen sarja siskoni suunnittelemia koruja.

Sain siis tinaiset korut haltuuni, mitkä vulkanisoin silikonimuottiin. Sitten silikonia täyteltiin sulalla vahalla kunnes pöydällä oli halutun kokoinen kasa korumuotteja.

Muutettuani nämä pronssiksi lähetän ne takaisin etelä-Suomeen, missä ne menevät myyntiin suunnittelijansa ja alkuperäisen tekijänsä toimesta.