Hiidenkivet

Tämä se on.

Tähän minä tulen upottamaan suurimman osani tulevasta talvesta ja keväästä.

Tähän koko homma on alusta saakka tähdännyt. Hiidenkivet.

Tarkoituksenani on luoda oma hautakivimallisto, luonnonkivistä sekä käsintehdyistä, luontoa kuvaavista pronsseista.

Tässä on kaksi kolmesta pienehköstä mallikappaleesta. Kivien pohjat tasattu, toista vähän porattu ja lohkottu, toista taasen sahailtu niin jotta hiekkapuhalluksen saa syvennykseen.

Tässä puinen kyltti josta joskus tulee hiekkavalun yhteydessä pronssinen. Puu on hiekkapuhallettu ja harjattu jotta puun syyt tulee vahvasti esiin. Laitoin varmuudeksi oman nimeni kylttiin jotta säästyn oikeusjutuilta. Läpällä laitoin vielä Kivihiiden syntymäpäivän kuolinpäiväksi :D

 Kolmaskin yksilö hiidenkivistä on nyt poikennut sahalla pudottamassa pohjansa. Nyt eikun pronsseja tekemään ja laittamaan kasaan.

Hiljakseen pronsseja valmistuu. Tässäpä ensimmäisenä oma nimikko kylttini.
Tämä on valettu hiekkavalu menetelmällä. Kehys lehtineen on teräksestä taottu,
pellavaöljyllä mustaksi poltettu.

 Aiempi kehys päällystetty vahalla ja koivun oksista pätkityt kirjaimet upotettu siihen.

Valmiina uuteen hiekkavaluun.

 

Onnistumisia. Tässä on Hiidenkiviin tulevia koristeita ja kylttejä, mm. unikkoa, käpyjä ja havuja.

Pakolliset kaiverrukset syntyy näppärästi taltoin ja vasaroin, muuten luotan pronsseihin.

Tässä nyt harjoitusveto. Tekstin hiaisen pois ja teen paremman koska en ole tyytyväinen tähän.

Oikealla uudelleen tehtynä. Parempi.

Siskoni muotoilema tipu menossa "monistukseen" hiekkavaluna. Alkuperäinen malli valmistettu ns. juustonkuorivahasta ja kuvassa näkyvä lintu valettu taidevaluna.

Nyt hommaan tulikin äkkikäännös. Päätin hyljätä kaikki epäluonnolliset ainesosat hiidenkivistä.

Sävytys tapahtuukin hapon sijaan lämmittämällä. Tässä tipu ja laatta sävyttymässä puulämmittesessä ahjossa.

 Pronssien pintakäsittely lakan sijaan mehiläsvahalla.

 Mehiläisvahaan punaista sävyä punamullasta.

Vahattuja pronsseja

Pronssien kiinnittäminen tapahtuu epoksiliiman sijaan kuusen pihkalla.

Tämä homma vaatiikin vähän pitkäjänteisyyttä kun kivi täytyy lämmittää, kuten myös pronssi, jotta pihka tarttuu. Samalla pihka täytyy koko ajan pitää nestemäisenä lämmön avulla lämmittämättä pronssia liikaa jottei mehiläisvaha ala sulaa. No hommasta selvittiin kuitenkin kunnialla vaikka sormet onkin pihkasta tahmeat varmaan loppupäivän. Pelkkä pihka ei pitänyt kovin hyvin, joten toisella yrittämällä sekoitin pihkaan kivipölyä lujuuden lisäämiseksi.

Tässäpä nämä Hiidenkivet nyt valmiina. Pihkaliima vaatii vielä vähän testejä, ei vaikuttanut kovin pitävältä ratkaisulta. Kunhan tilaamani aurinkoinen päivä tulee niin napsin näistä oikealla kameralla paremmat kuvat. Kesä kun kasvaa näiden ympärille niin saa vielä paremmat kuvat. Todellinen testi on miten nämä selviää talvesta.

Homma ei tietenkään loppunut siihen. Ideoita piisaa ja vähitellen niitä toteutan.

Tässä on hautakivijkoristeiksi sudenkorento ja nokkosperhonen. Otusten ruumiit on pronssia ja siivet kuparia. Nämä ovat vasta prototyyppejä. Lopullisiin on tarkoitus lisätä tuntosarvet ja jalat.

Vähän parempi kuva sudenkorennosta, jalkoineen. Perhonen kerkesi lentää maailmalle ennen kun ennätin napata kunnon kuvaa.

 Pieni mallikivi jossa kiinni satunnaisia pronsseja.

Tuotanto jatkuu. Erinäisiä käpyjä valuun menossa, sekä kokeilussa pihlajanmarjat ja ruusunmarja.

Valmiita ja myytyjä tuotteita.

Uusi reissu soramontulle tuotti tällasita tulosta. Hiidenkivi perheen uudet tulokkaat pohjat katkaistuna ja piimällä siveltynä. Saa kuulemma hyvän sammaleen näin, joten testattavahan se on.

 En oikein ollut tyytyväinen sudenkorennon ja perhosen siipiin, joten uusiksi meni.

Seuraavaan satsiin vähän taottua kuparipeltiä niin tulee ötököihin syvyyttä.

 Tässä vahoja ja puolivalmiita pronsseja. Pari pronssikirjain fonttia tulee malliteksteinä, korentoja ja perhosia ja muuta...

Nyt on siivet juotettu kiinni hopealla, kun prototyypeissä oli epoksi. Jalat jätin kokeilujen jälkeen kokonaan pois.

Viikinkiarkku

Viikinkimallinen arkku.

Materiaalina enimmäkseen leppää, mutta hiukan lehmustakin saattoi lipsahtaa sekaan kun meni vähän puut sekaisin.

Arkun päädyt toimivat siis jalkoinakin jotta ylimääräinen kosteus ei pääse mädättämään pohjaa.

Tästä siis tulee oma retkiarkku, kaikenmaailman myynti ym. reissuille.

Seinämissä 10 asteen kallistus. Kannen kooksi tulee n.30cm x 50cm.

Taottu salpa, jotta arkun saa tarvittaessa lukkoon.

Saranat.

 Rautaosat vahasin mehiläisvahalla. Saa nähdä millaisen ruostesuojan sillä saa.
Puun pintaan tuttu roslagin mahonki, eli terva, pellavaöljy ja havupuutärpätti seos.
Aurinkoristi salvan ympärille säteet piirretty polttokynällä.
Ainoastaan kahvat hamppunarusta puuttuu.

Saranat ja salpa niitattu 5mm rautaniiteillä. Sisäpuolelle taotut "prikat"

Keskiaikamarkkinat

Vuden kohokohta eli keskiaikamarkkinat ovat jälleen käsillä ja tänne kokoan kuvia sekä ajatuksia niin valmistautumisesta, itse markkinoista kuin mahdollisesta menestyksestäkin.

Viime vuonnahan monet meidän seurueestamme kävivät Hämeen keskiaikamarkkinoilla ensimmäistä kertaa ja useat meistä ihastuivat tapahtumaan niin että reissu täytyy uusia.

Onneksi saimme jälleen hyvän porukan kasaan sekä joitain myötämielisiä avustuksia osuuskunnalta ja koululta.

Valmistautuminen voi alkaa.

Leirin kasaamista pajoilla. Jonkin sortin kolmijalan varassa roikkuva, puolikkaasta pallogrillistä kyhäilty, ruuanlaittopiste sekä viikinki tyyliset penkit kuuluvat tämän vuotiseen kalustoon.

Hintalappujen tekoa. Tällä kertaa viilu ja tuohipalat saavat toimia hintalappuina. Kuvassa myös entinen tarjotin joka koki muodonmuutoksen ja toimii tänä vuonna Kivihiiden virallisena kylttinä.

 Siinäpä tuotteet pakattuina. Kilpi ja miekkakin pääsi mukaan reksvisiitaksi

 Lähdön hetki.

 Päästiin perille ja eipä iinä kauaa mennyt kun leiri oli jo kasassa. Nukkuma paikkana toimi viime vuodeltakin tuttu puolijoukkueteltta, mutta muuten leirimme oli jo hiukan ajan henkeen sopivampi.

Kojumme siis näytti tältä. Myyjiä tänä vuonna oli vain kolme (Kivihiisi, Musta rauta ja Riimuriihi), mutta siltikin saimme pöydät mukavan täyden näköisiksi.

Tässä kohtaa puhelimeni hajosi :)

Tarina jatkuu kunhan katson saanko joltain kollegaltani lainattua muutaman kuvan itse markinoista.

Noitarumpuja

Edellisen kesän Hämeen keskiaikamarkkinoilta ostin poron raakanahan.

Siitähän jäi pienen noitarumpuni jälkeen suuri osa käyttämättä.

Rompepäiviltä löytämäni siivilä antoi sitten lisäpotkua idealle ja loppu taljastahan syntyikin muutama pikkurumpu lisää, myytäväksi.

 Tässäpä jälleen 5 mm paksua haapalankkua taittumassa ympyräksi.

Pari päivää niitä tuli lioteltua ja vielä melkein päivä höyrysteltyä.

Tässä on menossa nahkojen värjäys.

Vasen on värjätty kuusen kaarnalla.

Keskimmäinen kuusen kaarnalla ja punamullalla.

Oikea kuusen kaarnalla ja raudalla.

Neljäs, mustikalla värjätty on tässä tilanteessa vielä kuivumassa.



Cthulhu idols #2 ja #3

Aloitin tekemään uutta tälläista, tällä kertaa myyntiin.

Tällä kertaa materiaaliksi valitsin pantterivuolukiven, serpentiini vuolukiven sijaan.

Ikävän paljon kovia kohtia kivessä eikä paineilmaviila pure.

Tästä tulee siis ehkä tällainen brutaali-Cthulhu, joka on karkeasti taltalla veistetty.

Toinen siipi napsahti poikki työn ohessa, joten typistin toisenkin. Taidan takoa tähän siiven kärjet.

Taustalla on jo #3 myös aloitettu serpentiini vuolukivestä, kuten ensimmäinenkin, työstön helpottamiseksi.

Tässäpä alkaa kolmoseltakin siivet valmistumaan.

Kolmosen siivet saanut lähes lopullisen muotonsa ja kakkonen valmiina.

Kakkosen siivenkärjet tulikin Aurora graniitista taottujen sijaan.

Silmiin laitettu tervameikit, ilmeen vahvistamiseksi.

Viikinkikilpi

Viime vuonna tein aloittelijan kilven lepästä.

Se meni kaverille ja kollegalle vaihdossa damasti tikarin terään.

Nyt on aika tehdä seuraava, eli soturin kilpi, joka jälleen menee myyntiin mm. Hämeen keskiaikamarkkinoille tai jää itselleni.
Kuvia edellisestä kilvestä löytyy osoitteesta www.facebook.com/kivihiisi

Sinänsä aloittelijan kilpi olisi kelvannut itsellenikin, koska soturi en ole, mutta kehitystä on tapahduttava. Tässä on tekemääni koivupaneelia joka on sahattu jo summittaiseen muotoonsa. Kilven halkaisijaksi tulee 75 cm ja paksuus taitaa vielä tällä hetkellä olla 17 mm.

Kupu keskelle. Taottu kahdesta päällekkäisestä pellistä.

Viikingitkin olisi käyttänyt pistehitsiä jos heillä olisi sellainen ollut :D



Kaipa tähän jonkinsortin öljykäsittely, jotta enin ruoste pysyy poissa.

Nyt on kilpeen jyrsitty kiilamainen ura, sekä tehty siihen sopiva kiila, joka toimii myös kahvana.

Kupu tervattuna. Ensi kertaa kokeilen öljyn sijaan polttaa tervaa rautaan. Vaikuttaa alkuun aika tahmealta, mutta eiköhän tuo siitä siliä kun aikansa lämmittelee.

Tässä myös jokainen osa kauttaaltaan tervattuna, jotta rakoihin menevä kosteus ei tee niin pahaa vahinkoa. Tässä on siis käytetty havupuutärpätin, pellavaöljyn ja tervan sekoitusta jota on sävytetty punamullalla ja noella.

Tässäpä kasattuna ja valmiina. Tuli sen verta painava kapistus että koriste-esineeksi menee jos itselleni jää. Kivahan näitä on tehdä. Pitäisikö siis vielä yksi...



 Kilvestähän siis tuli aivan liian raskas käytettäväksi, joten sen saikin puolessa tunnissa osiin ja sitten alkaa pohtiminen miten saisi painoa pudotettua.