Valuhommat
alkaa etenemään jo siihen tahtiin että täytyy kääntää katse tulevaan ja
alkaa pohtimaan omia välineitä tulevaisuuden varalle.
Koululla oli useita pienten sulatusuunien raatoja joista sai pienellä piikkauksella toimivan aihion omaan uuniin.
Tulimassat tuli valettua styroksimuotteja käyttäen.
Seinämään
jätin pahvin palaset jotka palaa pois, jättäen tulimassalle tilaa elää
lämmön mukana ja vähentäen lohkeamisen mahdollisuutta. Pohjaan piikkasin
monttua kivelle jonka päälle upokas tulee.
Tässä
ensimmäisiä koepolttoja. 2 viikkoa uunia lämmäyteltiin vähän kerrallaan
jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Tässä vaiheessa alkoi
päässäni jo pyöriä idea uunin koristeluun...
Usein
edellisen talven aikana epäonnisten valukertojen jälkeen opettajani
tokaisi "Piru asuu tässä uunissa kun ei toimi". Siitä se ajatus sitten
lähti.
Kannen
koristelua. Sarvet, niiden renkaat ja leuan sarvi tehty takomalla.
Muutoin vain migillä hitsailtu ja vingulla viimeistelty.
Ensimmäinen valu Pirulla tehty.
Tässä siis Piru lämpiämässä ilman teatraalisia liekkejä, oikeilla kaasu ilma seoksilla.
Ja se mihin ennen tarvitsi kaksi miestä, voidaan nykyään suorittaa yhdellä kädellä. Apujalka kannen nostoon.
Ja sitten on tietysti tämä alipaine pönttö muotteineen. Tarvitsee pölyimurin toimiakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti