Pronssiset oravat sekä muut metsän olennot

 Hiidenkivien teksti alkoi jo kasvaa liian isoksi, joten erotin siitä pronssitouhut uueen tekstiin.

Tämä siis kuitenkin on sitä samaa ja kyseessä on hautakivikoristeet.

 Pala poppelia. Ensimmäisen oravan alku.

Poppelista syntyi tämä. Tätä puista runkoa jatkan vahalla, jolloin saan valu valmiin oravan.

On ollut epäonnea puisten mallien kanssa kun ne ei aina pala kunnolla kipsin sisään, joten valmisteilla on myös paperimassa pohjainen orava sekä pari lintua.

Nyt on poppelia muokkailtu uuteen uskoon ja vahakerros päällä. Voi alkaa yksityiskohtia kaivertelemaan.

 Tässä tulossa punatulkku ja talitiainen. Nämä tehty paperimassasta, joka päällystetty vahalla.

 Tässä paperimassasta tehty orava, viimeistelyä vailla.

 Punatulkku

 Talitiainen

 Pikku orava

 

Iso orava

Ilman häntää vielä, mutta muuten valmis.

Noin niinkun vaha versio. Pitäähän se vielä valaa pronssista. 

Iski paniikki että entä jos valu ei onnistukaan. Kaksi komponenttisilikonin kanssa lotrailemaan että saa jonkin tasoiset muotit pahimman varalle.

 Tässäpä nämä silikoniset oravannahat.

 Valun valmistelua. Hienon alipainepönttöni muotit kun suli uuniin niin täytyy mennä perinteisllä taidevalulla.

Tässä on sitten valmiina tiainen ruusunmarjoinensa. Kiven kulmaan asettuva orava sekä vanhat tutut sudenkorento ja perhonen kuparisiipineen.

Oravat valettu taidevaluna, tiput ja hyönteisten rungot alipainevaluna.

 Pikku orava ei mahtunut ryhmäkuvaan joten se on tässä.

Pronssikyltit

Näyttää siltä että homma alkaa keskittymään enemmän pronssien ympärille kun kiviin.

Tässäpä siis vilaus tämänhetkisestä projektista.

 Aihepiiriksi hautakivipronsseihini muodostui alustapitäen luonto. Yksi pitkään päässä pyörinyt idea vaati kokeilun. Näin siis syntyi kaarnalaatta. Kaarna on irroitettu poppelista ja liimattu vaneriin, jota on vähän taltalla rosoistettu sekä siihen liimattu tavalliset muovikirjaimet, mitä esim postiluukuissa usein on. Tässä ensimmäinen kokeilu menossa hiekkavaluun.

 Tässä laatta suoraan valun jäljiltä, eli viimeistelemätön.

 Aina on hyvä aloittaa hommat paikalliselta tasolta. Pohjois-Karjalassa kun ollaan niin sain vinkin että Karjalais ornamentti tyylinen kyltti voisi olla kysytty. Siitä siis syntyi tämä. Vaneriin kirjaillut kuviot mehiläisvahan ja juustokuorivahan sekoitusta.

 Kaarnakyltti kakkonen. Tässä siis mittaa ja massaa sen verran että sukunimenkin pitäisi mahtua.

Pienempi karjalainen kyltti. Kuviot tehty polttokynällä ja täytyy vain toivoa että kuvio siirtyy hiekkaan ja siitä lopullisesti pronssiin.

 Tässä prototyyppejä kylteistä. Mitat keskimäärin 15 x 25 cm ja painoa kertyy muutama kilo kylttiä kohden. Karjalainen ja Oksanen on pintakäsitelty mehiläisvahalla, Kaarna lakattu.

Sulatusuuni nimeltään Piru sekä muita valamiseen tarvittavia vempaimia

Valuhommat alkaa etenemään jo siihen tahtiin että täytyy kääntää katse tulevaan ja alkaa pohtimaan omia välineitä tulevaisuuden varalle.

Koululla oli useita pienten sulatusuunien raatoja joista sai pienellä piikkauksella toimivan aihion omaan uuniin.

Tulimassat tuli valettua styroksimuotteja käyttäen.

 

 Seinämään jätin pahvin palaset jotka palaa pois, jättäen tulimassalle tilaa elää lämmön mukana ja vähentäen lohkeamisen mahdollisuutta. Pohjaan piikkasin monttua kivelle jonka päälle upokas tulee.

 

 Tässä ensimmäisiä koepolttoja. 2 viikkoa uunia lämmäyteltiin vähän kerrallaan jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Tässä vaiheessa alkoi päässäni jo pyöriä idea uunin koristeluun...

Usein edellisen talven aikana epäonnisten valukertojen jälkeen opettajani tokaisi "Piru asuu tässä uunissa kun ei toimi". Siitä se ajatus sitten lähti.

Kannen koristelua. Sarvet, niiden renkaat ja leuan sarvi tehty takomalla. Muutoin vain migillä hitsailtu ja vingulla viimeistelty.

 Ensimmäinen valu Pirulla tehty.

Tässä siis Piru lämpiämässä ilman teatraalisia liekkejä, oikeilla kaasu ilma seoksilla.

 Ja se mihin ennen tarvitsi kaksi miestä, voidaan nykyään suorittaa yhdellä kädellä. Apujalka kannen nostoon.

 Ja sitten on tietysti tämä alipaine pönttö muotteineen. Tarvitsee pölyimurin toimiakseen.

Rautaa vai roskaa

Aina toisinaan tulee vastaan tilaustöitä mitkä tulee nopeasti tehtyä eikä niitä sen kummemmin viitsi alkaa esittelemään. Kivisiää ja puisilla taitaa olla oma osionsa niin laitetaanpa tällekin.

Takkasetti

Susipuukot

Terät tuli taottua jo viime keväänä, hiiliteräksestä tietenkin. Nyt syksyllä karkaisu ja päästö.

Nyt tuli palo tehdä jotain erikoista helaa valuna. Julman näköinenhän siitä suden päästä tuli mutta on vaan kokoa niin pirusti että mahtaa tulla aika ylipainoinen. Toinen (se ei susi) hela liene ihan ok. Uushopea valuna alkuperäinen tarkoitus tehdä, saa nähdä joutuuko vaihtamaan alumiiniin paino-ongelmien takia.

Alkuperäinen sudenpää hela menikin romukoppaan ja ensimmäisen kuvan raakileet sai entistä hurjemman ulkoasun. Paino-ongelmiltakin liene vältyttiin kun päät on lähestulkoon onttoja.

Valupäivää odotellessa...

 Terät teroitettu, helat kiilloitettu, kahvat hiottu ja vahattu.

 Susipuukon kahva loimukoivua, toisessa ihan tavallista.

Helat valettu alpakasta.

Susipuukko sai koivusta tupen, jossa koristeena pronssiset auringot mustilla kivillä.

 Toinen, pronssista valettu hela jäi käyttämättä, joten nyt tein puukon siitäkin.

 Luokkakaverilta ostin käsintaotun terän tähän ja kahvaksi valitsin palan tammea, jonka tervasin.

Kallo kahvakuulat

Jälleen kerran kokeilunhalu ajaa tekemään kummallisia asioita.Tällä kertaa otin käsittelyyni savea, josta sitten teen kipsimuotin, jonka taas valan.

Tässäpä on kallot muovailtu savesta. Pikku kallossa oleva nauha ei kuulu itse muotoon, vaan on laitettu rajaamaan kipsiä kappalemuotin tekemisessä.

Pikkukallon muotti on kasattu saven ympärille ja saatu ehjänä pois. Kipsin kappaleet on laitettu takaisin yhteen ja sen päälle on kerroksittain lisätty kipsiä jotta se kestää valun.

 Ison kallon kappalemuotti irroitus vaiheessa.

Pikkukallo kirjaisinmetallista (eli sitä samaa mistä uudenvuoden tinat valetaan, pääosin lyijyä) valettuna. Muotti näemmä jäi vähän kosteaksi koska kaadettaessa se räiskyi ja pärskyi ja jälkikin sen mukainen, ei huokoinen. Tällaisenaan painaa 4,9 kg, vaikkei ole juuri nyrkkiä suurempi.

 Esikoinen. Kahva on taottua rautaa.

 Muotin tekoa ensimmäistä valua käyttäen.

Tässäpä koko perhe valmiina. Pikku kallojen lopullinen paino on n. 5,5 kg ja ison n. 19 kg.

Kivisydän saippua

Joskus taannoin keksin idean että saippuan sisään voisi laittaa vuolukiven jolla voisi vaikka raaputella kantapäitä tai laittaa sen kiukaalle tai puutarhaan koristeeksi.

Tyttöystäväni oli erittäin halukas tekemään saippuaa joten siitä syntyi tämä.

Laitoin tämän blogiini siitäkin syystä että jos joku mieltyi tai pahastui tuotteeseen niin ehkä tämä parantaa tuotteen löytämistä internetin maailmasta. Palautetta siis saa antaa www.facebook.com/kivihiisi

Saippua muotit on tehty männystä, joka tekee saippuan pintaan puunsyykuvion.

Saippuasta itsestään en tiedä kovin paljoa kun sen että siinä käytetään ainoastaan luonnollisia raaka-aineita. Keskiaikamarkkinoilla myynnissä oli kolmea tuoksua, mutta tuotekehittely jatkuu edelleen.

 Uusi satsi. Nyt mukana myös tyylikäs mäntyinen saippua-alunen. Käytön myötä alunen taipuu ja lopulta halkeaa, mutta vahattu hamppunaru pitää sen kasassa.