Kivivasarat

Lempilapseni. Kiviset vasara korut.

Tässäpä näiden luomisprosessi vaiheittain.

Ensin otetaan kivi, joka näyttää omaan silmään hyvältä. Siihen porataan timanttiterällä 8-12 mm reikiä satunnaisiin kohtiin.

Porattu kivipala asetetaan ja kiinnitetään sahapöydälle. Palasta sahataan halutun paksuisia laattoja. Tässä tapauksessa 8 mm.

Laatat kiilloitetaan käsin. Tässä tapauksessa käyn läpi 5 eri karkeuden laikkaa. 120, 200, 400, 800 ja 1500.

Kiilloitettuihin laattoihin piirtelen vasarat tussikynällä alumiinisia sabluunoita apuna käyttäen.

Laatat leikataan vannesahalla liki muotoonsa. Ensimmäiset vasarat tein rälläkällä.

Lopullinen kiilto tehdään huopalaikalla ja tinatuhkalla. Samalla lähtee mahdolliset kiilloituslaikkojen jäljen.

Sitten aletaan laittamaan vasaroita lopulliseen muotoonsa. Tämä lautas hioma laite mikälie ajaa asiansa, mutta suosin itse nauhahiomakonetta, mikäli se sattuu olemaan toimintakunnossa.

Raot siistitään ja tasoitellaan tässä pöydässä johon saa pyörivän timanttiterän kiinni.

Sitten vielä reunoihin tehdään kevyt viiste käsin 120 karkeuden hiomatyynyllä ja korut ovat valmiita teipattavaksi.

Toisen puolen pintaan liimataan kaiverrusteippi johon kaiverrusveitsellä leikellään haluttu kuvio. Toinen puoli peitetään ohuella teipillä, jotta se ei vaurioidu hiekkapuhalluksen aikana.

Hiekkapuhalluksessa nimensä mukaisesti puhalletaan hiekkaa, tai nykyään käytetään laajalti alumiinioksidia, jolloin suojaamaton pinta kuluu.

Tämän jälkeen enää puhdistus, naru kiinni koruun ja se on valmis.

Loveen langennut

Ihan pelkästään kouluprojektina käynnistynyt työ. Kurssina siin taidekäsityö ja meidän itsemme valitsemana aiheena kansantarut/mytologia. Varsinainen taidekäsityöni, eli riimukivi, valmistui niin nopsasti että aloin tekemään toistakin työtä, yhdessä luokkatoverini Paulan kanssa.

Koska Paulan kanssa aikaisemmin jo puhuimme projektista jossa hänen käsistään otetaan malli ja valetaan jonkinsortin naulakoksi, tuntui luontevalta yhdistää se tähän työhön.

Työnimenä on Loveen langennut ja se on tarina nuoresta tietäjänaisesta joka Tuonelaan mentyään ei löytänyt reittiä takaisin. Tai jotain sinnepäin... 

Tässä luonnos kiveen piirrettynä. Kivenä toimii 30 mm musta diabaasi levy, tässä kuvassa vielä kiilloittamaton, joka on mitoiltaan liki 170 cm pitkä ja tarpeeksi leveä jotta tyttö mahtuu siihen.

Tässäpä Paulan oikea käsi jo alumiinista valettuna ja vasen vasta monttuna hiekassa, laatikon sisällä.

Päädyimme alumiiniin sen edullisuuden ja keveyden takia.

Molemmat valut onnistuivatkin ensiyrittämällä, ainakin tyydyttävästi. Kokeillaan tehdä parempaa mikäli aikaa tuntuu riittävän, mutta luulempa että näillä mennään.

Käsien mallausta, nyt jo kiltävässä kivessä.

Tässäpä tyttö jo alkaa hahmottumaan. Sen sijaan että oltaisi pakattu kivi mukaan ja menty paikalliseen kiviveistämöön sitä hiekkapuhaltamaan (koska ei mahdu omaan hiekkapuhalluskaappiin), päätimme hangata tytön esiin kivestä käsin timanttityynyillä. Tukka hangataan näkyviin samalla alumiinilla mitä käsissäkin on.

Kädet alkaa valmistumaan. Loppu viimeistelyä vailla ja reiätkin kierteineen jo on.

Oikea käsi valettiin uudelleen. Tulikin paljon parempi.

Tietäjänaisen lopullinen ilme.

Tämäkin liittyy jotenkin viimeistelyyn ;)

"Tuonne ma sinun manoan,
pimeähän pohjolahan,
portin pohjolan oville,
kirjokannen kartanoille,
kuss' ei kuuta, aurinkoa,
eikä päiveä ijässä."


Melko valmista. Jonkinlainen teline tälle tulisi vielä tehdä jolla saa seinää vasten.

Valmis. Tämä työ kaiketi menee Joensuun kaupunginkirjaston sisäpihalle kesäksi, muiden luokkatoverieni tekemien töiden mukana.

Näyttelyssä, omalla paikallaan.

Riimukivi

No niin. Ajan kysymyshän se vain oli kunnes aloin tekemään riimukiveä.

Jo viime kesänä hiekkamontulla etsiessäni materiaalia Hiidenkiville, löysin tämän luonnon muovaaman möhkäleen, jonka toinen sivu oli niin tasainen että välittömästi tiesin siinä olevan riimukivi ainesta.

Sitten eikun luonnoksia tekemään ja useiden tuherteluiden jälkeen se perinteinen riimukivissä esiintyvä käärme sai tällaisen muodon:

Pitihän se Kivihiiden logoksikin kehkeytynyt aurinkoristi laittaa Jormungandin keskelle.

Tekstiksi valitsin Moonsorrowin Sankaritarinan alkuhöpötyksiä: "Kuolee karja, kuolee suku. Samaten itse kuolet. Vaan nimi ei koskaan kuole" ...ei mahtunut kokonaan.

Olisin voinut valita helpoimman tien ja hiekkapuhaltaa riimut. Eihän se käynyt.

Olisin voinut valita helpon tien ja käyttää paineilma työkaluja. Ei käynyt sekään.

Valitsin vasaran ja taltan. On ne käsityökalutkin onneksi kehittynyt viimeisten 800 vuoden aikana.

Riimut kaiverrettu. Aurinkoristi jo "maalattu".
Tässä siis käytin punamultamaalin ja kuusen pihkan sekoitusta. Sitä täytyi vähän lämmittää jotta se notkistuu ja kiveäkin piti lämmittää jotta tökötti tarttuu.

 Valmis kivi. Tältä se näyttää sateisena päivänä.

 

Kuivana.

No pitihän se ottaa hyvä kuva nurmikkoineen ja auringon valoineen.

Cthulhu idol

Arvelinkin tästä syntyvän yhden hankalimmista tapauksista mihin olen alkanut.

Intoa puhkuen aloin työstämään yhden lempielokuvani look alike patsasta.

Elokuva on tietenkin Call of Cthulhu.

  Apunani ainoastaan yksi kuva jonka netistä löysin, todella pikselimössöä sekin.

Materiaalina käytän vuolukiveä, joka on sekä hyvä että huono materiaali tähän.

Hyvä sen puoleen että se on pehmeätä työstää joten tulosta syntyy nopeasti. Omassa tapauksessa myös vuolukiven saatavuus ja edullinen hinta vaikutti asiaan.

Huono sen takia että lohkeamis vaara on suuri tai jos liian tehokkaita välineitä käyttää niiin terä saattaa "haukata", eikä perus harmaa sävykään oikein miellytä.

Inspiraatiota hakiessani ja muistia virkistääkseni taidan katsoa Call of Cthulhun jälleen kerran.

 Call of Cthulhu dvd kotelosta löytyikin vähän parempi kuva tähän. Kuva on pieni, mutta ainakin tarkka. Vähän alkaa pystiin jo muotoa tulemaan eikä se näytä enää liiaksi Darth Vaderilta.

Kyllä tämä turhauttaa kun on niin hankalaa ja joudunkin vähän väliä muistuttamaan itseäni että en ole kuvanveistäjä, vaan tämä on ainoastaan ensimmäinen haparoiva kokeilu.

Uskoakseni tässä vaiheessa tähän on jo kokonainen työpäivä käytetty. En ole tainnut kuulla Cthulhun kutsua kun ei meinaa valmistua.

Täytyy myöntää että ei tästä ihan näköinen nyt tule :D

Huomasin jo jossain vaiheessa että pää ei ole tarpeeksi kallellaan, mutta arvelinpahan että loppuun saakka mentävä siitä huolimatta. Nyt loppua kohden ei ole tarvinnutkaan enää vilkuilla mallia, koska peli on jo menetetty. Jos tämän vaikka jonkun arvonnan kautta saisi pois käsistä jotta voi aloittaa homman alusta.

Tässäpä tämä olento. Valmiina ja Iso myyn näyttelyssä. Laitoin arvonnan pystyyn ja näyttelyn jälkeen tämä saa uuden kodin.

Meidän perintömme, hedelmätön maailma

Aina olen hautausmailla poiketessani ihaillut entisaikain tyyliä ja varsinkin mustien kivisten pallojen tekemisen tahdoin vielä jonain päivänä taitaa. Eipä tuo nykyajan vehkeillä niin kammottavan vaikeata ollutkaan. 15 cm paksusta aihiosta porasin läpi halkaisijaltaan 15 cm poranterällä. Siitä jäi käteen hyvä 15 cm halkaisijaltaan oleva putkilo, jonka poralla käänsin ja ajoin toiseen suuntaan, ja vielä kerran käänsin ja käsissänihän oli jo pyöreähkö monikulmio.

Sitä vaan rälläkän kuppilaikalla jyrsimään ja lopulta hiomaan ja kiilloittamaan.

 Tässä välivaihe jossa pallo on jo niin pyöreä kun siitä käsin osaan tehdä sekä hiomalaikat 60, 120, 200 ja 400 on jo käyty läpi. Jäljellä siis kiilloitus.

Kun sitten aloin miettimään alustaa niin ensimmäinen ajatus oli nämä kädet. Enkä viikkoihin parempaa keksinyt, joten aloin siis niitä veistää.

Tässä pallo kiilloitettuna. Eikun teippailemaan hiekkapuhallusta varten.

Pallo teipattuna. Enpä olisi selvinnyt ilman karttapalloa. Tuuria oli tässäkin että karttapallon mittasuhde omaan kivipallooni oli 2:1, säästin siis monta minuuttia kun mittoja ei tarvinnut laskea laskimella. Jaoin palloni kahdeksaan osaan ja aloin mittanauhan ja karttapallon avulla kopioida karttaa. Kun olin tyytyväinen tulokseen niin aloin leikellä.

 Hiekkapuhalluksen jälkeen pallo näyttää tältä. Puukädetkin alkaa olemaan aika lailla valmiit.

Mustasta kivestä vielä alusta tälle johon kädet saa kiinnitettyä niin aletaan olla lähellä valmista.

 Kädet tuli kiinni mustaan 30 mm paksuun kiveen. Pintakäsittelyssä käytetty verta ja jäteöljyä. Siihen päälle vielä vähän koksia ahjolta ja se on siinä.

 Teoksessa on paljon symboliikkaa ja koko homma alun pitäen olikin tarkoitus olla kantaa ottava.

Perintömme, hedelmätön maailma.

Marmori shakki

Keskeneräinen projekti vuosien takaa. Tämän aloitin aikanaan vielä työskennellessäni Suomen muotokivellä. Tällaisista pienistä vapaa-ajan projekteista se kouluun meno idea varmaan lähtikin, ymmärsin että kivestä voi tehdä muutakin kun hautakiviä, tasoja tai penkereitä.

Ensimmäiset kymmenen nappia valmistui ihan käsipelillä, nykyään on tälläinen hiomapöytä joka nopeuttaa prosessia huomattavasti. Lautakin minulla jossain on jo valmiina, marmorista sekin, vaan eipä sattunut kuvaan.

Valkoinen joukkue alkaa olemaan jo kasassa. Kunpa musta marmori olisikin yhtä pehmeää.

Tässäpä se lautakin, marmori kuutioista kasattuna. Ehkä puiset listat reunustamaan jahka sinne asti pääsee.

Tyyppien muodoissa on pientä heittoa, ninkun käsin tehdyissä asioissa yleensäkin.

 Molemmat joukkueet kasassa. Noin niinkun ainakin suurinpiirtein. Viimeistelyä viimeistelyä...

Rasiaa aloin työstämään koivusta. Käsijyrsimellä enimmät poisteltu ja käsin taltalla viimeistelyä niin näyttää hyvälle käsityölle. Saranat mahdollisesti myös tulee ja ehkä jotain koristetta. Saa nähdä mitä sitä keksii ja ennättää.

 Viimeinpä tämäkin valmistui. Rasia sai saranat ja sävyllistä vahaa pintaansa.

Noitarumpu

Ei ihan vielä rumpu kumise. Tässä nyt on kehä valmiina kädensijoineen.

Viime vapun tienoilla alkanut projekti. Hämeen keskiaikamarkkinoilta hankittu nahaskin odottaa jo leikkausta, värjäystä ja kiinnitystä.

Kalvoa kokeilen värjätä mustaksi. Ja kaiketi tähän joku poronsarvinen paukutinkin tulee. 

Kehä on haapaa ja kahva koivua.

Maalattu itse tehdyllä punamultamaalilla.

 Tässä keitokset liedellä. Nahkan värjääminen mustaksi luonnollisin keinoin tapahtui käyttämällä kuusen ja pajun kuorta sekä rautaa. Ensin ladoin kattilan täyteen melkoisen tuoretta, osittain vielä kosteaakin kuusen kuorta sekä erilaisia ja kokoisia raudan paloja ja rautapölyä. Sitä keittelin pienellä tulella puolisen työpäivää.

 Tässä nahka lillumassa melkoisen mustaksi värjääntyneessä vedessä. Annoin olla yön yli. Lopputulos oli masentava. Nahka ei ollut musta vaan korkeintaan likaisen harmaa.

Toistin toimenpiteen. Laitoin edelliset vedet takaisin kattilaan, lisäsin kesällä kerättyä pajunkuorta ja lisää rautaa. Keittelin taas vähän isommalla lämmöllä puolisen työpäivää ja taas jätin nahkan yön yli värjääntymään, poikkeuksena se että tällä kertaa mätin ne kaikki mustuneet pajunkuoretkin nahkan päälle.

Lopputulos oli tämä. Todella hyvännäköinen musta nahka. En tiedä miten tämän käy kuivuessaan. Toivottavasti ei lillunut parkkiliemessä liian kauan.

 Kyllä! Nyt rumpu kumisee. Nahka kuivui hyvin paikalleen ja säilyi tarpeeksi jäykkänä soidakseen.
Vähän kuivuessaan väänsi kehikkoa vinoon, mutta ei haittaa soittoa.
Vaatii vielä pientä viimeistelyä sekä lyömäkapulan.

 Tällainen siitä tuli. Niittasin siihen vielä kupari pannan ja lyömäkapulana valmistin erittäin pihkaisesta männystä. Sarvi haisi kuvottavalle työstettäessä, joten päädyin helppoon ratkaisuun :D

Ja ai että soi hyvin!