Sulatusuuni nimeltään Piru sekä muita valamiseen tarvittavia vempaimia

Valuhommat alkaa etenemään jo siihen tahtiin että täytyy kääntää katse tulevaan ja alkaa pohtimaan omia välineitä tulevaisuuden varalle.

Koululla oli useita pienten sulatusuunien raatoja joista sai pienellä piikkauksella toimivan aihion omaan uuniin.

Tulimassat tuli valettua styroksimuotteja käyttäen.

 

 Seinämään jätin pahvin palaset jotka palaa pois, jättäen tulimassalle tilaa elää lämmön mukana ja vähentäen lohkeamisen mahdollisuutta. Pohjaan piikkasin monttua kivelle jonka päälle upokas tulee.

 

 Tässä ensimmäisiä koepolttoja. 2 viikkoa uunia lämmäyteltiin vähän kerrallaan jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti. Tässä vaiheessa alkoi päässäni jo pyöriä idea uunin koristeluun...

Usein edellisen talven aikana epäonnisten valukertojen jälkeen opettajani tokaisi "Piru asuu tässä uunissa kun ei toimi". Siitä se ajatus sitten lähti.

Kannen koristelua. Sarvet, niiden renkaat ja leuan sarvi tehty takomalla. Muutoin vain migillä hitsailtu ja vingulla viimeistelty.

 Ensimmäinen valu Pirulla tehty.

Tässä siis Piru lämpiämässä ilman teatraalisia liekkejä, oikeilla kaasu ilma seoksilla.

 Ja se mihin ennen tarvitsi kaksi miestä, voidaan nykyään suorittaa yhdellä kädellä. Apujalka kannen nostoon.

 Ja sitten on tietysti tämä alipaine pönttö muotteineen. Tarvitsee pölyimurin toimiakseen.

Rautaa vai roskaa

Aina toisinaan tulee vastaan tilaustöitä mitkä tulee nopeasti tehtyä eikä niitä sen kummemmin viitsi alkaa esittelemään. Kivisiää ja puisilla taitaa olla oma osionsa niin laitetaanpa tällekin.

Takkasetti

Susipuukot

Terät tuli taottua jo viime keväänä, hiiliteräksestä tietenkin. Nyt syksyllä karkaisu ja päästö.

Nyt tuli palo tehdä jotain erikoista helaa valuna. Julman näköinenhän siitä suden päästä tuli mutta on vaan kokoa niin pirusti että mahtaa tulla aika ylipainoinen. Toinen (se ei susi) hela liene ihan ok. Uushopea valuna alkuperäinen tarkoitus tehdä, saa nähdä joutuuko vaihtamaan alumiiniin paino-ongelmien takia.

Alkuperäinen sudenpää hela menikin romukoppaan ja ensimmäisen kuvan raakileet sai entistä hurjemman ulkoasun. Paino-ongelmiltakin liene vältyttiin kun päät on lähestulkoon onttoja.

Valupäivää odotellessa...

 Terät teroitettu, helat kiilloitettu, kahvat hiottu ja vahattu.

 Susipuukon kahva loimukoivua, toisessa ihan tavallista.

Helat valettu alpakasta.

Susipuukko sai koivusta tupen, jossa koristeena pronssiset auringot mustilla kivillä.

 Toinen, pronssista valettu hela jäi käyttämättä, joten nyt tein puukon siitäkin.

 Luokkakaverilta ostin käsintaotun terän tähän ja kahvaksi valitsin palan tammea, jonka tervasin.

Kallo kahvakuulat

Jälleen kerran kokeilunhalu ajaa tekemään kummallisia asioita.Tällä kertaa otin käsittelyyni savea, josta sitten teen kipsimuotin, jonka taas valan.

Tässäpä on kallot muovailtu savesta. Pikku kallossa oleva nauha ei kuulu itse muotoon, vaan on laitettu rajaamaan kipsiä kappalemuotin tekemisessä.

Pikkukallon muotti on kasattu saven ympärille ja saatu ehjänä pois. Kipsin kappaleet on laitettu takaisin yhteen ja sen päälle on kerroksittain lisätty kipsiä jotta se kestää valun.

 Ison kallon kappalemuotti irroitus vaiheessa.

Pikkukallo kirjaisinmetallista (eli sitä samaa mistä uudenvuoden tinat valetaan, pääosin lyijyä) valettuna. Muotti näemmä jäi vähän kosteaksi koska kaadettaessa se räiskyi ja pärskyi ja jälkikin sen mukainen, ei huokoinen. Tällaisenaan painaa 4,9 kg, vaikkei ole juuri nyrkkiä suurempi.

 Esikoinen. Kahva on taottua rautaa.

 Muotin tekoa ensimmäistä valua käyttäen.

Tässäpä koko perhe valmiina. Pikku kallojen lopullinen paino on n. 5,5 kg ja ison n. 19 kg.

Kivisydän saippua

Joskus taannoin keksin idean että saippuan sisään voisi laittaa vuolukiven jolla voisi vaikka raaputella kantapäitä tai laittaa sen kiukaalle tai puutarhaan koristeeksi.

Tyttöystäväni oli erittäin halukas tekemään saippuaa joten siitä syntyi tämä.

Laitoin tämän blogiini siitäkin syystä että jos joku mieltyi tai pahastui tuotteeseen niin ehkä tämä parantaa tuotteen löytämistä internetin maailmasta. Palautetta siis saa antaa www.facebook.com/kivihiisi

Saippua muotit on tehty männystä, joka tekee saippuan pintaan puunsyykuvion.

Saippuasta itsestään en tiedä kovin paljoa kun sen että siinä käytetään ainoastaan luonnollisia raaka-aineita. Keskiaikamarkkinoilla myynnissä oli kolmea tuoksua, mutta tuotekehittely jatkuu edelleen.

 Uusi satsi. Nyt mukana myös tyylikäs mäntyinen saippua-alunen. Käytön myötä alunen taipuu ja lopulta halkeaa, mutta vahattu hamppunaru pitää sen kasassa.

Viikinki tyyliset käsivarsikorut

Tässä nyt olisi vahoja kuuteen erilaiseen rannekoruun, jotka siis valan pronssista. Vielä tässä vaiheessa tuntuu vähän epävarmalta, koska en ole löytänyt varmaa tietoa siitä pidettiinkö kyseisiä koruja ranteessa, hauiksessa vai jossain siltä välin.

Cthulhu shakki (aka Lovecraftian chess)

Nyt kun Chtulhu pysti tuli esille niin esittelen samalla toisenkin aiheeseen liittyvän työn jota olen hiljakseen veistellyt talven aikana.

Shakki lauta Cthulhu aiheisin nappuloin.

Vasemmalta oikealle:

Syväläinen (Deep one) - sotilas

Se Mountain of madnessin mörkö (Elder thing) - lähetti

Yögauntti (Night gaunt) - ratsu

Yog sothoth - torni

Vahanapit ovat vielä viimeistelemättömiä ja täysin tekijänsä lukeman ja näkemän mielikuvituksen tuotteita.

Sarjasta puuttuu vielä kuningatar (Nyarlathotep) sekä tietysti kuningas (Suuri Cthulhu).

Toisen puolen napit ehkä valan alpakasta ja toiset pronssista.

Tuote myös mahdollisesti tulee myyntiin joskus valmistuessaan.

Kuvan shakkilauta ei liity tapaukseen vaan on itseasiassa blogissakin aiemmin mainitun marmori shakin lauta, joka tässä nyt toimittaa vaan tehoste keinon virkaa.

 Kuninkaallinen parikin alkaa valmistumaan. Eiköhän tämäkin sivuprojekti valmistu kesään mennessä.

 Tässä koko hirviö prikaati valmistautumassa valuun. Mallit on vahakuusessa ja vahakuusi muotissaan. Enää kipsit päälle ja eikun uuniin.

 Tässäpä möröt heti valun jäljiltä. Komeita perkeleitä.

Kiilloitettuna näyttää tältä.

Mörköjen monistusta. Tässä Nightgauntti pyrkimässä ulos silikonimuotista.
Eli jokaisesta otuksesta täytyy tehdä silikonimuotti, jota sitten taas täytellään vahalla kunnes koko armeija on valmis uuteen valuun.

Molemmat mörköjoukkueet valmiina valuun.

Tässä koekappaleet mustasta ja valkeasta. Suurinpiirtein tällaiset sävyt niihin tulee.

Toinen on messinkiharjalla kiilloitettu ja toinen patinoitu.

Ensimmäiset möröt saivat jo puujalustansa.

Viimeinen voitelu.

Ja jalustat. Ruuvikiinnitys vaihtuu liiman kanssa tapitukseen.

Syväläisten hauraat jalat eivät kestäneet kierteen tekemistä.

Näiden liimausten jälkeen pohtimaan laudan tekoa.

Valmiit napit kuvauksissa, arkisessa salaman valossa.

Jossain välissä teen näille laudankin ja rasian. Kuvan lauta on vaan osa kuvaus reksvisiittaa jonka löysin joutavana pyörimässä nurkista.

Tämäkin pitkäikäinen projekti alkaa lähenemään viimein loppuaan.

Muutama otos rasia/laudan vaiheista

Materiaalina haapa. Lauta poltettu puuhun ja Osmo vahalla sävytetty.

Lopuksi koko paketti on öljytty pellavaöljyllä.

 Lopputulos on tämä. Puiden väliin askarteluliikkeestä ostetut saranat, kahvat vanhaa kunnon hamppua ja remmit Varustelekan kaupasta. Muutamat lämpökäsitellyt naulat kylkeen ja eikun pelaamaan.

Keskiön pyörivä vaneri tarjoaa vaihtuvia pelimahdollisuuksia. Ensimmäisenä tulee mieleen seuraavat: Kun tulee shakki tilanne ja Cthulhu joutuu siirtymään, pyörä pyörähtää niin että symbolin kärki tulee osoittamaan sitä pelaajaa kumman "kuningas" joutuu liikkumaan. Seuraava vaikeusaste on että kieko pyörähtää aina 180 astetta kun Cthulhu pakotetaan liikkumaan. Tai se pyörähtää aina kun Cthulhu päättää siirtyä. Vaatinee vielä paikallista testailua ennenkun paras vaihtoehto löytyy.