Meidän perintömme, hedelmätön maailma

Aina olen hautausmailla poiketessani ihaillut entisaikain tyyliä ja varsinkin mustien kivisten pallojen tekemisen tahdoin vielä jonain päivänä taitaa. Eipä tuo nykyajan vehkeillä niin kammottavan vaikeata ollutkaan. 15 cm paksusta aihiosta porasin läpi halkaisijaltaan 15 cm poranterällä. Siitä jäi käteen hyvä 15 cm halkaisijaltaan oleva putkilo, jonka poralla käänsin ja ajoin toiseen suuntaan, ja vielä kerran käänsin ja käsissänihän oli jo pyöreähkö monikulmio.

Sitä vaan rälläkän kuppilaikalla jyrsimään ja lopulta hiomaan ja kiilloittamaan.

 Tässä välivaihe jossa pallo on jo niin pyöreä kun siitä käsin osaan tehdä sekä hiomalaikat 60, 120, 200 ja 400 on jo käyty läpi. Jäljellä siis kiilloitus.

Kun sitten aloin miettimään alustaa niin ensimmäinen ajatus oli nämä kädet. Enkä viikkoihin parempaa keksinyt, joten aloin siis niitä veistää.

Tässä pallo kiilloitettuna. Eikun teippailemaan hiekkapuhallusta varten.

Pallo teipattuna. Enpä olisi selvinnyt ilman karttapalloa. Tuuria oli tässäkin että karttapallon mittasuhde omaan kivipallooni oli 2:1, säästin siis monta minuuttia kun mittoja ei tarvinnut laskea laskimella. Jaoin palloni kahdeksaan osaan ja aloin mittanauhan ja karttapallon avulla kopioida karttaa. Kun olin tyytyväinen tulokseen niin aloin leikellä.

 Hiekkapuhalluksen jälkeen pallo näyttää tältä. Puukädetkin alkaa olemaan aika lailla valmiit.

Mustasta kivestä vielä alusta tälle johon kädet saa kiinnitettyä niin aletaan olla lähellä valmista.

 Kädet tuli kiinni mustaan 30 mm paksuun kiveen. Pintakäsittelyssä käytetty verta ja jäteöljyä. Siihen päälle vielä vähän koksia ahjolta ja se on siinä.

 Teoksessa on paljon symboliikkaa ja koko homma alun pitäen olikin tarkoitus olla kantaa ottava.

Perintömme, hedelmätön maailma.